Nyt Morsian näki ensimmäiset hääunensa. Voi sitä kauhistusta kun alttarilla huomasin, että huntu on unohtunut kokonaan, samaten hieno kampaus! Mutta aivan ihana fiilis on ollut koko päivän noista unista. Jotenkin nyt tajuan ihan todella, että olen aivan aikuisten oikeasti menossa naimisiin tuon uskomattoman ihanan mieheni kanssa ♥ Tätä lämmintä tunnetta sydämessä ei voi sanoin kuvailla, niin rakastunut ja innostunut se on. Edes tylsääkin tylsempi työpäivä ei voi pilata sitä.
Varasin nyt tuon juhlapaikan meille, ja sain tietää, että tilaan mahtuu 200 henkeä, eli on siis ihan riittävän väljä. Tämän viikon aikana soitan pitopalvelun ja viikonloppuna hoidamme Sulhasen kanssa kuntoon yhden listan osion; se mikä pitää hoitaa 12-5kk ennen häitä. Orkesterin valinnassa tulee olemaan vaikeat paikat, sillä en tiedä täältäpäin yhtään kunnon orkesteria. Appiukko onneksi tietää, pääsee hänkin pätemään.
Budjetin laatiminen on ihan ensimmäisenä vuorossa. Sitten katsomme vieraslistan kuntoon. Myös paikallisten kukkakauppojen hinnat voisi kysyä. Niin paljon tekemistä yhdelle viikonlopulle! Varsinkin kun vieraat pitää katsoa kolmen ihmisen kanssa erikseen, eli äitini, isäni ja appiukon.
En tiedä olenko täällä jo kiukutellut siitä, että häihimme ei ilmeisesti tule istumajärjestystä. En tiedä miksi tämä kiukuttaa niin paljon, mutta kiukuttaapa kuitenkin. Ja en tiedä miksi tähän kiukkuun liittyy myös itkuraivarit yksikseni häälehtiä lukiessa. Syytän kuukauden aikaa ja naisten vaivoja. Eli häihin ei siis tule istumajärjestystä eikä ihania istumapaikkalappuja, jotka olin jo suunnitellut valmiiksi, vaan kukin istuu sinne mihin saa takamuksensa tungettua. Ei ole sitten Morsiamen vika jos paikalle tulee neljän hengen perhe joka ei pääse istumaan vierekkäin kun ei ole paikkoja.
Onneksi kaasoni on parhain kaikista, monessakin suhteessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti